Tuiki tuiki tähtönen iltaisin sua katselen

Marraskuun synkkyys meinaa painaa häntää alaspäin. D-vitamiini pillereiden avulla ei välttämättä pötkytellä kovaa. Synkkyydessä, tuikkuleita poltellessa voi olla piristävää palauttaa mieleen valon täyttämiä kesämuistoja - availla vähän kuva-arkistoja ja hihitellä viltin alla. Marraskuun illat ovat hyvää aikaa haaveilla ja pohdiskella maailman menoa. On aikaa ottaa iisisti ja keräillä voimia, tai no joillakin on aikaa ja joillakin ei ole. Toiset kiristävät tahtia lainaten aikaa yöunista. Takaisin maksun aika häämöttää siellä hamassa lopussa.

Palaan kesämuistoon - Kaukoitään, nousevaan talousmahtiin, eli Etelä- Koreaan, joka ihmetytti pientä aknekulkijaa. Korealaisten vilpitön kohteliaisuus ja ystävällisyys olivat hämmästyttävää ja vaikuttavaa pitkäjänteisyydessään. Kumartelukin on melko hauska ele.

Pieni kulkija pääsi nuuhkimaan neonvalon välkkeistä big city lifea. Soulin talontäyteinen maisema ja etäällä häämöttävät sumuisat kukkulat saivat mielikuvituksen laukkaamaan. Ah niin ihanaa anonymiteettia sai kokea iäti jatkuvia teitä käppäillessä pikkumuurahaisena, kameran kanssa turistina heiluessa. Ilma tuntui kyllä vähän raskaammalta hengittää siellä suurkaupungin sykkeessä, mutta uudet maut saivat nesteet kiertämään. Ai kun saiskin niin terveellisesti ja hyvin syödä aina! Sano kimchii [falsetissa]! vaikea sanoa hymyilemättä, eikö vain?

tässä kuvassa on jotain pikku kaloja ja tulisia papuja, ei siis maankuulua kimchiä.

gangnam style

Etelä- korealaisten kerrottiin olevan aina kiireessä - palli, palli!! Eli hurry up. Erityisen vakuuttavaa kiireen määrä tuntui olevan opiskelijoilla, joilla kilpailu parhaista koulutuspaikoista on lähes verissä. Itseäkin alkoi hikoiluttaa.. hui! Ei talousmahdiksikaan nousta telkkaria katsellen.

stairway to succes

condition lady - jaksaa jaksaa

Vastapainona sykkeelle sain lahjaksi onnea loppuvuodeksi paikalliselta munkilta Woljeongsa temppelissä. 

(tämä ei ole se munkki, vaan patsas, jota koskettamalla synnyttää poikalapsen)

Siitä saikin toivoa taas tuleville haasteille. (On hyvä kokeilla eri onnentuojien voimaa. Kuivatun neliapilan löytäminen kierrätyskeskuksen kasvikirjan välistä ei minulle sitten suonutkaan niitä toiveita toteutuvaksi, joita olin hartaasti syöttänyt tuon onnen apilan harteille. Ehkä minä kiittämätön en edes huomannut onneni toteutuvan, yritän pysyä tarkkaavaisempana jatkossa.) 

Näihin onnen asioihin onkin hyvä päättää tämä marraskuinen ilta. Haaveilu jatkukoon! Maailma on ihmeitä täynnä.

Terveisin, akne ykkönen

Det hörs, kyllä kuuluu

Hejhej!



Kära dudes & dudettes,

eihän tämä bloggaus pärähtänytkään eettereille sitten niin. Kaipa sitä voi aloittaa silti ihan tyhjästä. Ai mitä kuuluu? Katsotaans.



Noh akneasiaa: läikät jatkuvat ja hormonihommat aaltoilevat. Koska akne1 huijaa popsimalla e-nimisiä kapseleita, ovat hänen silkkiposkensa pelkkää illuusiota, varokaa vain! Toisin on akne2:n laita. Hänellä on oljenkortenaan pelkkä piskuinen tuubi yöksi laitettavaa vaaleaa mönjää, joka kipristää hieman. Tuubin kanssa vedellään sitten hamaan hautaan saakka, veikkaan. Polttohautaan. Paljonkohan myrkkyä neidosta haihtuukaan Hietaniemen ilmoille sitten, kun aika jättää?



Hampaat: osa tallella, osa läks. Noniin turhaan olen naureskellut irlantilaiselle ja brittiläiselle hammashuollolle koko sarkastisen elämäni, sillä omissa legoissani elää pikkuinen työmaa, jolla voisi työllistää koko Telliskiven neonväripaitaiset hörökorvaparit. Huh. Kaikki viisaus on minusta revitty ja muutama muukin maissi. Tänä päivänä saan asettaa yöksi suuhuni kivan kiskon ihan vaan luomaan seksikästä tunnelmaa hämärtyviin iltoihin. Oi mums, mikä näky olenkaan laittaessani nukkumaan: aknemömmö naamalla + kiakkoilijan kiskot leipäluukussa (mahtava sana muuten, jäänyt trenditweettien varjoon). Hekumaa ei paranna Marimekon ehkäisyvälinepaituli, joka ulottuu ihan vain varmuuden vuoksi nilkkoihin asti. Paituli on ihana, mutta enpä tiedä, kuka hipsuli amish designer senkin on luonut. Arvaakohan tästä kukaan, että olen yhä sinkku? Ne Victorian Salaisuudet ovat vain hämäystä.



Skolan: öäh, vaihdetaan aihetta. Tai no kerrottakoon kuitenkin, että akne1 porskuttaa uudessa opinahjossaan Uudellamaalla, mikä on hieno homma!



Työt/työttömyys: Hemtjänstiä kaiholla muistaen. Oli palkka, oli soturi. Oli vanhus, oli tukisukat.  On kassa, on kassaton. On Kela, on #tukikuukaudetloppuuomg.



Miljöö: Hesa on mesta paikka. Voe, kun näitä katuja on kulutettu, mutta antaa kulua vaan. Asfalttipojille vähän töitä. Slussenin jälkeen täällä on välillä kiva olla, välillä taas hanuri soikoon. Samat naamat joka tapahtumassa kuin Beeffissä vuonna 2008 konsanaan. Toisaalta kaupunkimme on vallannut myös NUORISO. Mistä niitä oikeen on tupsahtanut? Etenkin flikat kopioina toisistaan kulkevat flamingolaumoina piikkisuoraksi ghd:llä väännetty reuhka heiluen. Myönnettäköön, että he ovat kyllä böönia. Aijai ei kyllä meikäläinen näyttänyt noin kekkevältä teininä. Entäs pojut sitten... Pitää välillä salilla varoa, kenen leuanvetoja ihailee, kun kääntyessään paljastuvat kasvot, jotka eivät kokeneet v. 95 MM-finaalia. Jösses. Tässä kohtaa avoimesti ilmoitam, että kärsin vakavasta ikäkriisistä.



Puhe: upean aasinsillan kautta itse asiaan. Eli puheeseen ja puutteeseen. Likkoin kans puhuttas ain pelkäst synnytyksest. Herraisä, kuinka lähelle tämä aihe onkaan tullut. Omalla kohdallani en usko plumpssauttavani sisältäni ulos uutta ihmistä hetkeen jos koskaan, mutta ikävuodet ovat tuoneet aiheen akuutiksi. Suotakoon iän tuomat muutokset, vaikka hanttiin tekisi mieli pannakin.



Lopuksi, tyypit: mimmiliiga edelleen pystyssä vaihtelevalla aktiivisuustasolla, mieskaverit: kukkuu missä olette?! Joo. Kiitollisena pääsen juhlistamaan yhteistä taivaltamme, feromonien vaihtokauppaa, kollektiivista nautintoa glittermeikeistä, silmäryppyjen vertailua sekä ruumiintoimintojen jakamista voimapossen kesken. Naiset, i feel you, and sometimes not. Toivon, ettei tämä hattara hajoa käsiin koskaan, vaikka toinen lähtisikin goretex-polulle ja toinen kynsilakkojen sisäänostoon. Äijäily sitten, oikeesti hei, missä ovat kutsut makkarakatsomoihin, GTA-turnajaisiin, kaljahommiin tai vaikka Varustelekaan? Mielelläni tulisin. Varoen, mutta silti. Kamoon, jos minusta ei vähään aikaan tule akateemisesti tunnustettua, tahtoisin edes grillimaisteriksi. Tässä odottelen.



Ja näin elämän peruspilarit tulikin käytyä läpi. Mitä muuta edes on? Ainiin, tärkein: kriisihöyryissä minäkin brutuksesi latasin Fortune Cookien, joka kertoi viimeksi mm. seuraavaa: you will have some luck in the springtime. Well dänks! Näihin kuviin, näihin haaveisiin.



Rakkaudella, Akne2

Kuvateksti: tämä kaveri tuli Lumenen vartalovoidepurkista ihan itsekseen ilman muotoilua. Oliko se da vinci -koodi?

Akne on parantunut!

Palaamme ryskeellä.
Ikäkö sen teki vai mikä? Hormoonihoito on kyllä kummankin kohdalla tepsinyt. Akne on elämäntapa.

Olemme tulleet pisteeseen, että nyt on paluun paikka. Nousemme tuhkista, kuin feenikslinnun munat.
Iän tuomalla viisaudella jatkamme kutsumustamme aknen sanansaattajina.

Kaupunki on vaihtunut henkevään Helsinkiin, Slussenin sillat ihanissa muistoissamme.

Kusitukka jäi, harmaahapsi pysyy.

Tule mukaan, kom med!