Arkihuolesi kaikki peitä

...no enpäs peitä vaan panen ne verkkoaalloille! Teidän iloksi.

Tässä maassa ihmisen kuuluu näyttää vain hyvät puolensa. Huolia ei ole, virheitä ei tehdä, meikit eivät leviä, arki luistaa, eikä kukaan haise pahalta. Miepä haisen höhhöhöö! Joten, koska en ole hurrilainen, voin kertoa arkipäiväni kulusta, vaikkei se olekaan glamoröössiä. Lukijatoiveitahan tässä vain täytellään. Olen siis oikea haltijakummi.

Noniin. Akne2:n tavallinen arkipäivä alkaa heräämisellä. Se tapahtuu n. klo.10-12 välillä. Mikäli Nokiani norsunkokoiset näköhäiriöistä kärsiville tarkoitetut kellonumerot näyttävät sitä kahtatoista, tiedän, että peli on jo menetetty. Mutta jos ei, niin ensin siinä makoilen järisyttävän huonossa ja huonolla maulla valitussa sängyssäni. Harkitsen nousemista. Nousen, avaan sälekaihtimet, käyn ehkä toassa. Juon ICA-appelsiinimehua, joka on parasta vaikka onkin halvinta ES:n jälkeen! Siinä on hedelmälihaakin. Avaan koneen, jota pidän mahani päällä niinkuin Homer pitää donitseja. Mamani vihaa toimintaani. Hän jaksaa joka ikisessä puhelussa kertoa, kuinka läppärini aiheuttaa varmasti geenimuutoksia elimistössäni aiheuttaen syöpää ja ties mitä se tekee sukuelimilleni! HUI. Olen luvannut ostaa Designtorgetista semmoisen dataustyynyn/-alustan. Se on tarkoitettu juurikin meille laiskoille, jotka ovat ottaneet turhan kirjaimellisesti synonyymin sylimikro. Tosin dyyris se on, kuten kaikki täällä.

Datailun tarkoitushan on tietenkin saada elämä järjestykseen. No, kuten ystäväni ovat haivainneet, elämäntyylini perustuu enemmänkin ajatukseen: ensin huvi, sitten työt, tai no ei sittenkään työt, koska niitä ei ole, tai niitä vältellään, äh tyhmää koko työnteko, huvi voittaa, huvihuvihuvi, elämä on yksi suuri huvikumpu ja niin edelleen. Siispä lueskelen idioottimaisia lässytysblogeja, facebookaan, katson nettitv:stä lannoitteeksi sopivia ohjelmia, tarkistan ajoittain, mitä Tuksulle kuuluu, ihan siis vaan ilmiönä kiinnostaa ja sellasta sitten niin. Kun huono omatunto alkaa olla tarpeeksi ärtynyt, alan tsekkailla avoimia työpaikkoja. Raha ei kai sittenkään kasva puussa. Tai sitten se puu kaadettiin, pantiin halki poikki pinoon ja vietiin lopulta fashionmagazinen kanteen kiiltäväksi paperiksi. Ellu, kerro sä tarkemmin, kun oot niitä metsänaisia? Kuitenkin, tämä toiminta saattaa jatkua pitkälle iltaan.

Onkohan tässä vaiheessa jo ilta? Minne se päivä oikein katosi? Enkö käynyt ulkona, koska oli luvattoman paska sää vai olenko lylleröitynyt jumiin lähiöön? Eikun kävinhän ulkona, nimittäin varaamassa pyykkivuoron. Matka sinne onkin pitkä, viereinen ovi. Saatoin jopa tervehtiä naapuria, hyvin todennäköisesti somalinaista, jolla on rasittuneet kasvot, tuhat kasaa pyykkiä, kaikki koneet varattuna sekä pari pientä lasta kärräämässä sitä tekstiiliä IKEA:n kärryillä ulos tuvasta. Tunnen itseni valkoiseksi, isopyllyiseksi laiskimukseksi, jolla on mutakakku odottamassa jääkaapissa. Valmiina ostettu tietenkin, Hemköpin mallistoa. Omnom. Akne1 saattaa soittaa minulle illalla. Hän kysyy, mitä olen tehnyt. Vastaan kierrellen, että lähetellyt sähköposteja ja etsinyt töitä. Vaihdamme kuulumisia hetken, hän kertoo työpäivästään. Saatan maanantain kunnniaksi jo miettiä, mitäs sitä tekis viikonloppuna. Mihin baariin ja näin. Perushommaa.

Dataus jatkuu, jatkuu, jatkuu. Okei, ihan oikeasti väsään muutaman työhakemuksen. Sen jälkeen koen ansainneeni pitkän facetushetken, jolloin pääasiasssa naureskelen hauskoille ja itkeskelen surkeille statuksille. En siis ole ammatiltani mikään statuskriitikko, mutta tiedätte varmaan ne "spinningin jälkeen oman kullin kainalossa, villasukat jalassa, fetasalaatti, leffa, irtokarkkeja, rauhallinen koti-ilta ja ihana vuosipäivä, k<3m 5v!" -kammotukset. Fy fan. Lisäksi haukun hurreja chattikeskusteluissa finskikavereille.  Noin kello kaksi viiva kolme laitan nukkumaan (niinku lappalaiset sanoo).

Eipä siinä  tapahtunna oikeen mittään. Unohdin mainita syömisen, jota myös teen, vaikkei uskoisi. Odottelen viikonloppua, jolloin yleensä on sentään sovittu jotakin ohjelmaa jonkun kanssa. Kaipa se arki on arkea, asui sitten missä tahansa. Huoletonta se ei ole, sillä takaraivossa jumputtaa löysäilystä huolimatta, tai sen takia, kaikenlaiset asiat koskien lähi- ja kaukotulevaisuutta. Failureolo on useastikin, mutta akneille ominaiseen tapaan  pystyn myöntämään sen. Turhaan ne hurrit kainostelevat. Niiden geelilettien, muotitakkien, kalapuikkoviiksien, iphonien ja feikkihymyjen takaa on löydyttävä jotakin aitoa ja ankeaa. Ja jos ei, niin sitten sanon adjöt eikä ollut kiva tavata.

En tällä meiningillä siis sovi lainkaan kuningaskunnan ihanneprofiiliin, mutta mitäpä tuosta. Jos asunnosta astuu tässä kylässä ulos, tarkoittaa se armotonta aukkoa lompakossa. Yo-liikunta on naurettavan kallista. Sen verran tämä terveyttä arvostava kansa on saanut minua manipuloitua, että tein ikioman bodypumpin yli vuoden liikuntatauon jälkeen. Kyllä, I spotified some workout music ja aloin heilua ja hyllyä. Käsipainoiksi taiteilin suuret vedellä täytetyt cokispullot. Hahha. Jaksoin 30 min. Se oli kyllä ihan hauskaa, ja nyt on joka kankku arkana. Ei siitä sen enempää kuitenkaan. Mutta niin, en silti halua valittaa rahanmenosta liikaa, sillä se ei kuulu tapoihini. Nyt joku näpsäkkä voisikin antaa listan asioista, joita voi tehdä ilmaiseksi.

Akne2 kiroilee paljon, tiedättehän. Heitän perkelettä, saatanaa ja vimputtia yhtenään, mutta Arki on kirosana, jota en voi sietää. Samalla tiedän, että sitä on vain siedettävä.  Se ei katsokaas katoa mihinkään, vaikka kuinka juoksisi karkuun. Äh olkoon, tällä mennään ja sillä siisti. Ei kai tässä kannata nyt murehtia ankeutta loputtomiin, uusia aikoja tulee vielä. Ehkä joskus jopa muutun ja alan pitää siitä sanasta. Mutta sitten kyllä saatte luvan sanoa minulle, kun statuksessani lukee se hypettetty "armybic + maitolasi + essee valmis 10 päivää ennen deadlinea = ansaittu ilta kultsin kanssa", että katos eukko peiliin. 

Mukavaa sunnuntaita (jeeeee ei oo vielä maanantai!)

Akne2