Hej på er!
Eräs eksklusiivinen lukijamme toivoi klubipostauksia ja -vinkkejä, joten tässä tulee jälleen infoa ja varoitusta ratkiriemukkaalle risteilykansalle.
Perjantai-iltani alkoi erään vaihtariystävän erasmushelvetticampusdormitorisoluetkoilla. Oli mukavaa reissun jälkeen nähdä tovereita, osaa heistä viimeistä kertaa tosin byhy. Teemana oli P2-drinkit, muuta ei saanut juoda. Peetvåhon kuuluu Absolut Vanilla -vodkaa, jotain Sour Apple -likööriä sekä vanhaa kunnon Spriteä. Hyvältä maistuu, P2! (niinku se Popsi-mainos muistatteko?, Popsit on muute hyvii nakkei ja vaikka pienet nakit eivät ookaan yleensä toivomuslistalla niin Popsit kyllä kelpaa). Sanonko vielä kerran Popsi? Se rimmaa myös mopsin kanssa, Popsi. VAJAKKI. Nojoo mutta illan baarikohteena oli tällä kertaa Marie Laveau, joka sijaitsee Söderillä Mariatorgetin kulmilla. Tämä oli minulle ja muutamalle seuralaiselleni neitsytmatka kyseiseen luolaan. Kuppilaan olisi ollut ilmainen sisäänpääsy ennen kello 23:a mutta erkkikös sinne ehtisi tuohon aikaan ehei. Etkoilujen jälkeen otimme true-erasmus-bussin Lappiksesta metroasemalle. Täynnä olevassa kärryssä saimme jälleen kohdata ooo-o-o-o-oo-oo-jengin lisäksi puheliaan konservatiivihurrin, joka halusi kovaan ääneen arvuutella kotimaitamme. Ei mennyt oikein, hähä, tyhmyri ja oikee jerk muutenkin. Takki auki hän liukui asemalla kaidetta pitkin alas ja odotti alhaalla tyhmän näköisenä ja haukkui meitä muita hitaiksi. Mikä urpo. Metromatkasta ei muistikuvia.
Astelimme vihdoin Marien jonoon, joka ei onneksi ollut siihen aikaan (klo.24) pitkä. Tavalliset 100 kruunua sisään ja välkommen. Suuntasimme heti alakertaan, jossa ensimmäinen odööri oli ehdottomasti hiki, ilmatilana taas hapen puute. Ei se mitään, meininki oli muutoin jees. Viisuja soitti DJ Cristian Dinamarca, enkä muista paljoakaan, millaista musiikkia se oli. Kaipa jotain elektroa tms. Aloimme melkein heti tanssia, minä otin partneriksi kuitenkin ensin viinilasin, ettei tulisi tyhjä olo. Jihaa ilta jatkui, tanssi jatkui, kaikki jatkui. Puikkoihin astui jossain vaiheessa dj-muijat Rebecca & Fiona. He ovat suosittuja täällä päin, hyvännäköisiä ja pinkeitä, tosin myös ylihypetettyjä. Myönnän tässä vaiheessa silti, että toinen heistä, Fiona, on jossain määrin ulkoisesti idolini, tai no en tiiä, söpö nyt ainakin. Reivattiin niin maan perkeleesti soittivat he mitä tahansa. Oli cuumaa ja höyryä. Siinä tanssin lomassa nolasin itseni muutamankin kerran ystäväni fashion-opiskelijakaverin edessä huutamalla hänen korvaansa paskalla ruotsillani jotakin aivan maagisen typerää, en muista mitä, mutta typerää se oli, ou nou. Hän oli hyvin ystävällinen nainen silti ja hymyili hienosti värjätyillä huulillaan. Tseh, eräs super KTH(paikallinen TKK)-nörtti yritti mm. iskeä tätä tyttöä tulemalla puhumaan ensin minulle. Ihanaa olla esteratsastuksen se alin ylitettävä pölkky. Hän kysyi: keitä nämä sinun ystäväsi ovat? Taisin sanoa: ihmisiä. En ole nyt tästä ihan varma. Nörtti keräsi siinä rohkeutta ja aloitti jutustelun huulipunatytölle. Loser!
Edelleen pistimme jalalla koreasti, kunnes yhtäkkiä pieni hahmo yllätti minut takaa päin. Akne1 oli vihdoin ennättänyt paikalle! Hän oli aikaisemmin ollut toisaalla, erään kaakelieukon luona ja tuli nyt bailaamaan viimeiseksi tunniksi kanssamme. Heti alkuun hän tahtoi kertoa taas hieman matkastaan baariin. Kerrottakoon nyt, että siihen liittyi jälleen episodia jos toista, ja vinkkinä vain, että ensiteokseen baarissa akne1 meni vessaan heittämään alushousunsa roskiin. Hohohoho. Ei tainnut tytöllä tällä kertaa olla passissa enää sivuja jäljellä! Vaihtaritytöt lähtivät kotiin mutta aknet jäivät bailaamaan niinku kuuluuki. Menimme dj-kopin eteen, jotta voisin ihailla Fionan poikkista Carlia, joka on myös tiskijukka ja todella komea afropää.
Sitten oli pilkun aika. Puimme takit niskaan, mutta jo kymmenettä kertaa heräsi sisälläni asuva kleptomaanikko henkiin. Oli siis pakko pölliä penkillä oleva musta paksu tosikiva kaulaliina. Me vaihdellaan sen omistusvuoroja akne1:n kanssa, nyt on hänen vuoro. Mainiota, mutta toivottavasti sen originelli omistaja ei nyt hytise jossakin fritsut näkyvillä. Ilta oli minulla ollut ainakin hyvä, että menisin kyllä Marieen uudemman kerran tämän perusteella. Tosin olen kuullut myös kapakasta huonoakin. Se varmaan riippuu illasta ja paljon.
Ilta ei suinkaan loppunut vielä tähän. Menimme baarin eteen seisoskelemaan, sillä olimme uhonneet, että tänään muuten mennään jatkoille! Siinä oli paljon porukkaa ja yhtäkkiä joku backrage-jäbä tulikin sitten puhumaan ja ehdottelemaan efterfestejä. Emme olleet ihan vakuuttuneita näistä tyypeistä, mutta kohta huomasimmekin jo istuvamme eri takseissa matkalla jatkoille Gullmarsplanille. Okei, onneksi jengiä oli jonkun verran: oli kännistä leopardilegginssipyllymuijaa, oli erästä huliviliystäväämme muistuttavaa esiintyjäpoikaa, oli pipopäitä, oli nauravia tyttöjä, jotka eivät katsoneet akneihin päinkään, oli uffin laatikosta rumimman paidan valinnutta autistipoikaa, oli n'syncin taustatanssijahenkistä takajeejee-poikaa ja kaikenlaista. Ja kaikki olivat junioreja(vm.89)! Vanhoina mirjoina siellä sitten ilmasta bisseä siemailtiin. Juttukumppanipojat vaihtuivat aina välillä. Hirvein heistä kertoi muun muassa, kuinka Suomen presidentti "Tarrjja Hallonen" on ehkä maailman rumin nainen. Hän kysyi, miten meillä voi olla niin ruma presidentti. Suomen on siis oltava ihan paska paikka. Hänen mielestään ruotsalaiset ovat parhaimman näköstä sakkia. Itse hän ei ollut mikään Carl Philip mutta kännissä kyllä. Hän mm. sammui jossain vaiheessa sohvalle viereeni, ja kun joku hänen kavereistaan yritti herättää häntä, hän löi minua refleksinomaisesti naamaan, ja teki sen vielä uudestaan, silloin kyllä tahallaan. Sanoin englanniksi vattö fak aar juu duuing! Onneksi se sammui uudestaan. Mulkero.
Koska aknet noudattavat kummallista ruokavaliota, emme olleet syöneet päivällä juuri mitään. Iski jossain vaiheessa aamuyötä hirveä nälkä. Sniikkasimme poikien keittiöön ja salaa voitelimme itsellemme rieskaa, tai no akne1 voiteli, minä pidin selustaa eli seisoin ovensuussa, jottei kukaan näkisi tekemisiämme. Yksi omistajista tuli kuitenkin paikalle ja akne1 piilotti paniikissa rieskamme ikkunalaudalle jonkun kasvin taakse. Hui, melkeen kärähdettiin. Noh, myöhemmin alkoi jengi lähteä jatkoilta, esimerkiksi kaikki tytöt olivat lähteneet. Mirjat jäi sinne yösijan toivossa. Ensin kuitenkin pienet jamit pipopään huoneessa, sillä hänellä oli n. neljä kitaraa ja yksi basso siellä. Upeeta, akne2 osaa nimittäin soittaa ne kaksi tahtia nothing else mattersia kitaralla. Okei yösija saatiin sen huoneen lattialta patjalta. Mirkut siinä vierekkäin, kun ei vastattu kutsuhuutoon pojan sänkyyn. Grungepaitapoika ja hän nukkuivat sitten keskenään lusikassa.
Aamulla aknet heräsivät ja miettivät siinä hetken, missäs sitä ollaan. Patjan vieressä oli suoraan peili, ihanaa. Akne1:n smoky eyet oli sitten vähän vielä lisää smoky eyet näin darra-aamuna. Huterin askelin aloimme tehdä lähtöä. Löysin laukkuni, takkini sekä YHDEN kpl kengistäni. Siis mitä helvettiä?! Missä se toinen pari oli!? Sykkeeni alkoi kiivastua, sillä en oikeasti löytänyt lempikenkääni mistään. Lattialla lojui ainoastaan jonkun eukon musta kiilakorkkari, sitäkin vain yksi kpl ja vieläpä samaa jalkaa, mitä omani tallella oleva. Olin varma, että yksi niistä saamarin gännitypyistä oli ottanut kenkäni. Se oli siis kadonnut. Vaihtoehtoni olivat seuraavat: kävellä yhdellä kengällä himaan TAI ottaa oma kenkä toiseen ja tämä vieras kiilakorko väärään jalkaan molemmat päkijät sojottaen samaan suuntaan TAI sitten ottaa sieltä jotkut randomit miesten kengät. Valitsin vaihtoehdon numero kolme. Hiffasin onneksi vähiten nolot (mutta silti helvetin nolot) mustat miesten kumisaappaat, joilla päätin lähteä matkaan. Kirjoitimme kuitenkin pojille kahvinsuodatinpussiin viestin siitä, kuinka haluaisin kenkäni takaisin, jätimme puhelinnumerot myös. Kerroimme, että otin vastineeksi kumpparit, jotka voin palauttaa, mikäli he soittavat. Ei ole puhelin pirissyt :( surku. Tämä on kosto tästä mirkkuilusta. Ei auttanut muu kuin lompsia niissä yli-isoissa bootseissa ja bilevetimissä syömään halpaa kebabbia Söderille. Sieltä jatkoimme keskustaan ostamaan minulle kenkiä. Hauska tunne sinänsä olla keskellä Tukholman keskustaa vilkkaimpana ostospäivänä muotipellejen seassa likaisena viinalta haisevana goretex-neitona, jolla oli kauhea morkkis. Viimein Nilsonilta löysin alelaarista kiilakorot, jotka vaihdoin heti jalkaan. Ne eivät silti ole omieni veroiset. Laahustimme kipein jaloin vielä kahville Kulturhusetiin. Haluan muistuttaa, että akne1:llä ei vieläkään ollut alushousuja jalassa, commando girl 24h.
Taas sai maksaa teoistaan. Saamarin Gullmarsplanin junnuporvarit, soittakaa ny!
Iltoja nyt kuitenkin kaikille. Oli erikiva loma. Nyt se on ohi 4real. Tusen tack.
mvh
Akne2
PS. Antakaa anteeksi kaikki tämän blogin kirjoitusvirheet, blame dyslexia!
