HALOO

Päivitän vaan että tiedetään missä mennään. elossa ollaan.

Syksy sujuu linkuttaen.

täl sivulla oon viettäny vähän aikaa eilen illalla. tosi jeess
http://www.marieclaire.com/hair-beauty/trends/virtual-hairstyle-makeovers

hälsningar,
akne1

R.I.P  AMY W.

iphone portugal with karvinen

life is a beach ?

Paras viini

juhhuu

 hiphei, Nyt kun olen kuvien lataus- moodilla, eli teen kaikkea muuta kuin mitä pitäisi tehdä (opiskella mamujen kanssa grammatiikkia), niin lataanpa sitten taas liksom aikojen takaa, pääsiäis-retkemme muisteloita.
Kauan odotettu laivamatkamme oli sinänsä floppi, sillä simahdettiin hyttiin jo ennen midnight-shöyta kaikki päällä (valot, vaatteet, meikit, sipsipussit, matkalaukut, yms.) Ei päästy ottamaan Ville Viikinki- drinkkejä, eikä reivaamaan. Ehdittiin kuitenkin käydä raflassa ja ostaa drinksu-vehkeet ja vähän evästä ja saatiin kans Amarula- maistiais-shotit. No ei se mitään, oli rankka reissu tulossa flindalandiassa ja oli ollut rankka päivä kans. Toinen oli rasittanut aivokäyriään yli rajojen, elänyt zombina jo pari päivää - unetta ja lähestulkoon ruuatta, mustat renkaat silmien ympärillä syventyen. ja toinen oli ylittänyt fyysiset rajansa vetäessä/työntäessä/kantaessa matkalaukku-tietokone - viritelmää, viimeisillä voimillaan, pinkkine poskineen, viiksihiet valuen ja kädet täristen, bussissa seisten, matkustaen laivarantaan päin hemtjänst- suklaamunat taskussa sulaen..aaaaah

eväät.noita sipsejä oli odotettu!!!!!!!!!!

 drinksu.vähän huono kuva.sen nimi vois olla se sex in the cabin, mistä on kuullu olleen puhetta.maistu pina coladalta.ihme koostumus..

Ostettiin tuliaiseks kilon brie- juustot ja jotain. Mut mun tuliaisesta syötiinki puolet koska jäi nälkä pahan kasvisaterian jälkeen. Olin tyhmä ja jollain viime hetken pääsiäispaastolla.

Oli aika rankka pääsiäinen, meni pari päivää saikkulilla siitä toipumiseen.huh

xxooxxooakne1xxooxxoo

Mirja-possun nimipäivää eilen vietettiin

Aprillinahan syödään silliä ja juodaan kuravettä päälle. Mutta nyt on olo että ois tehnyt molempia 12h putkeen! Ahaa, vai oli vappu nääs. Ehkä pakko kerrata ja muistella vapunaattoa nyt. Sekavampaa ja spontaanimpaa iltaa saa etsiä aknejen historiasta, kai.

Päivä alkoi. Hirvittävän failure aamupäivän jälkeen treffasimme akne1:n kanssa Hemköpissä tarkoituksenamme ostaa sikahyvät eväät juhlapäiväksi. Laahustin korkojen kera pitkin kaupan lattiaa ja raahasin painavaa koria mukanani. Kori ei suinkaan ollut painava ostoksista, vaan alkokassista, tonkkaviini you know. Otettiin sipee, pullaa, prinssinakkei ja 6 rullaa serpentiinii (koska akne1 vaati ja halusi oman paketin, lopulta käytimme yhteensä ehkä puolikkaan rullan). Eväät CHECK.

Mihin olimme siis matkalla? No Uppsalaan tiätty! Ultimateen vappukaupunkiin, tai no ainoaan sellaiseen Ruotsin maalla. Kävellessämme junalaiturille samaa matkaa osui joukko komeita urheilijamiehiä päällään verkkapuvut, joiden selässä luki DJURGÅRDEN. Eikös se ole se hyvä fudisjengi? Vai onko se kiakkoo? Anyways, vanhoina gold digger -haukkoina ihasteltiin pitkien miesten keskellä ja toivottiin, että ne ois tulleet samaan junaan. Eivät tietenkään tulleet, vaan lähtivät Malmöön. Höh, nimittäin jopa vannoutunut hippi, akne1, olisi ollut innoissaan viettämässä illan lihasmassan seurassa. Reittimme juna nro1:ssä aloitimme eväiden syömisellä. Aukesi nakkipaketti, kylmänä pahoja prinssejä siinä nappailimme nassuun. Nästa station: Upplands Väsby. Täällä piti vaihtaa junaa. Jäätin pois ja heti tuli kaks sälliä kysymään, mistä menee se juna Uppsalaan. Akne2 oli sitten napostellut hienosti maalatut huulipunansa vituilleen niinpä hän mutisi pojille jotain katsoen maahan häveten huuliaan. Pitivät meitä sekopäinä. Iha sama päästiin viimein seuraavaan tågiin. Matka CHECK.

Perillä ollaan!Heti jo Uppsalan assalla näki, että oli enemmän karnevaalimeininki kuin esim. Tukholmassa. Jess! Käppäiltiin summa mutikassa etsien sitä luvattua hullua partyfestaria. Löyty. Oli erilaisia konsertteja ja dj-alueita, joissa opiskelijat bailasi. Totta kai koko juttu oli hyvin rahastettu tapahtuma, mutta istuttiin talon portaille katsomaan ja kuuntelemaan, ilmaiseksi. Hanat auki skumppa auki! Ne svenit olivat kerrankin kännissä, ja kunnolla olivatkin. Kuvailimme videopätkiä ja toivoimme humaltuvamme nopeasti. Pitihän sitä adaptoitua vallitseville tavoille. Jossain vaiheessa seurasimme todellista soidinmenoa, kun kolme kännistä paria veteli menemään vasten talon seinää kaivaen kielillään toistensa kurkkuja ja ties mitä muuta. Huh, oliko se sitten esileikkiä vai nakkipiiloa mene ja tiedä.

  Vaihdoimme paikkaa, ja löysimme lisää bailumusaa ja söpön lammen. Aidatun lammen laidalla oli pieni laituri, jonka halusimme ottaa haltuun. Otettiin. Koska vappuun kuuluu oleellisesti kaikki hullunkuriset krääsät, irrottelu sekä veikeä fiilis, niin painoimme vedellä käsivarsiimme leikkitatskat, Shrekin hahmoja olivat. Yhtäkkiä kajareista pamahti täysillä aknejen nimikkobiisi ja tunnelma räjähti! Kiljahdin kovaa ja oli pakko reivaa ku se on niin hyvä kipale! JESJES! Moshatiin näillä hevileteillä. Fiilis oli mainio kaikin puolin.

http://youtu.be/Lwaxy3KCfgQ

  Vaihdettiin jälleen paikkaa. Ensin notkuttiin jollain aidalla ja onnistuttiin löytämään lisää rosé-viiniä. Ihan kuin sitä olisi mihinkään tarvittu, mutta olemmehan dyykkauksen ammattilaisia. Kleptomaanin päivä oli taas pelastettu. Näimme akne2:n look-a-liken, eli stratovarius-hevarin, jonka kutrit oli tismalleen yhtäläiset, joten lähdimme heidän perään. Emme pysyneet vauhdissa. Potkittiin mukanamme maassa ollutta vilttiä koko matka seuraavaan puistoon. Istahdimme juomatauolle. Jutskailtiin siinä, kunnes kaksi oppipoikaa tuli kysymään: sorry if we interrup but can we sit here? Vastattiin, että mikäs siinä. Kaks jäbää kertoivat itsestään, small talkatiin, he kysyivät suunnitelmistamme ja lopulta ehdottivat, että mentäisiin syömään illallista NYT. Mitä ihmettä, eihän nyt ollut aika syödä vaan juoda! Kerroin tämän poitsuille ja he muuttivat ehdotustaan saman tein. "Mennäänkö sitten meille etkoille ja sitten bailaamaan baariin?" Ystävällisesti keksimme jonkin tekosyyn, että ei voida tulla. Ei ehkä napannut ylipaljon nimittäin. He läksivät sitten pois, sillä sanoivat olevansa jäässä. Sovimme, että nähdään sitten siellä Saluhallen-klubilla joo joo. Ei varmana nähty, kun ei koskaan edes menty sinne. Sori. Akne1:n ollessa bajamajassa virkaintoinen poliisi tuli kertomaan minulle, ettei ulkona saa juoda alkoholia. Hänellä oli vakava ja säälivä ilme. Pyysin anteeksi ja annoin pullomme hänelle. Hän siinä nenäni edessä kaatoi sen sisällön nurmikolle ja valisti minua lisää säännöistä. HAHA ihan kuin Kaivarissa vuonna 2003! Tunsin itseni todella teiniksi. Melkein repesin pollarin toiminnalle päin naamaa. Kuintenkin pidättelin. Eikä haitannut yhtään, sillä kassimme olivat vielä täynnä virvokkeita.

  Haapuilumme jatkui. Törmäsimme sattumalta kurssikavereihini, ja onneksi skarppasin, sillä he olivat totta kai vesiselviä. Matkalla jonnekin tuli vastaan hautausmaa. Ylitimme muurin ja menimme syystä x riehumaan sinne. Otimme kuvia ja videoita, taas. Muistan, että nauroimme jollekin nimelle, mutten harmikseni muista sitä nimeä. Häveliästä toimintaa joka tapauksessa. Seurasimme tietä johonkin puistoon. Illan tullessa alkoi olla jo melko kylmä. Näimme jengin ja nuotion. Sinne siis. Lämmittelimme hetken random porukan kanssa. Osa heistä oli skotteja ja yhdellä jäbällä oli kiltti päällä ja vähemmän hampaita suussa kuin on Olympiarenkaita. El clasico. Akne1 pokasi ehkä Ruotsi-historiansa huvittavimmat miehet haha. Mojave-lasit, rumat kuteet ja paska huumori. Ei se mitään, olihan vappufiilis ja sarkasmia messissä.

  Pääsimme piknikpuistoon, joka oli muuttunut valtavaksi jätemereksi. Jee sinne oltiin kannettu sohvaryhmä, jossa istuskeli tyyppejä. Mentiin sinne kans makoilemaan ja minglaamaan. Oi miten söpö poika sinne saapui paikalle. 100% akne1:n tyylinen (eli semmone skeittarirotta hehe). Akne1 siinä sai vaihdettua Göteborg-jäbän kanssa puhelinnumerot ja sovittua kaveruudesta, kun hän muuttaa Göötteen. Joku jeesus nuorisotyöntekijähurri, itsekin vielä teini, tuli kitaran kanssa istumaan, soittamaan ja laulamaan. Toinen humaltunut nuorimies, varmasti Shrekin serkku, innostui musiikista ja halusi myös päästä laulamaan. Aijai mikä kultakurkku sirkutti siinä kuin kylähullu Idolsissa. Tässä vaiheessa: humallus CHECK.

vitsi ku ei saatu Kilttiä kuvattuu

kisastudio

iiik

  Sohvasession jälkeen seuraa armoton musitikatkos siihen asti, kunnes olimme jossakin ja paineltiin pokkana joihinkin kotibileisiin sisään. En muista muuta kuin sen, että taas pääsivät hurrit pilkkamaan naapurimaan neitoja, joten lähdettiin menemään.

                                        (akku loppu, kuvat jatkuu kai kertikses, ei o viel kehitetty filmii)

  Muistikatktos. Muistikatkos. Ja kas, voi näitä aivosukkuloita,kun näkee asuntovaunun, menee kokeilemaan onko ovi lukossa, ei ole, saa idean mennä sisään asuntovaunuun, pyytää messiin random tyyppejä, palloillee vaunussa, joka on epävakaa ja keikkuu ylös maasta, istahtaa, kunnes omistajat marssivat supervihaisina sisään ja kysyvät mitä helvettiä teette täällä, vastaa englanniksi, että jokin kaveri yllytti meidät menemään sisään, esittää typerää turistia ja pääsee lopulla pälkähästä ilman poliisin interventiota. Jooh. Noh, ei tainnut omistajilla itselläkään olla niin puhtaat jauhot pussissa, että virkavallan esiinmarssi olisi ollut heille mitenkään eduksi. Voitto. Episodin jälkeen räkätimme Mirjanpäivän sankareiden tapaan. Mirjailu CHECK. 

 Akne1:n tarinan mukaan olimme olleet jossakin baarissa, mutta akne2 ei vahvista tätä tietoa. Sen kylläkin, että jonotimme myöhemmin johonkin toiseen baariin sisään, väänsimme kättä poken kanssa siitä, saako narikkaan jättää kassiin juomia vai ei ja lopulta jonotettuamme lisää kuulimme toiselta pokelta, että pitää olla gästkort päästäkseen sisään. Eihän meillä semmosta ollut. Poke sanoi ta det lugnt noin 25 kertaa minulle, kun hänen mielestään olin jotenkin tuohtunut. Pois jonosta ja kadulle juomaan sitten. Ei se oikeastaan haitannut, koska siinä oli nätti joenvarsi ja omia juomia.

  Päätimme kai lähteä takaisin kotiin Tukholmaan. Bussiasemalla venailimme kulkuneuvoa muun juhlaväen tapaan. Oli erasmuksia, jotka kirjaimellisesti olivat leiriytyneet Ikea-vilttiensä kanssa maahan odottamaan. He nukkuivat siskonpedissä. Laskuissa. Bussi vihdoin saapui. Näytimme kuskille edellisen päivän kännykkäliput ja läpi meni helposti. Akne1 kipusi matkalaukkuhyllylle, sillä bussi oli aivan täynnä. Hän nukahti, minä taas nukuin pää hänen haaroissaan ja seisten. Jossain vaiheessa oli vaihdettava dösettiä. Seisoimme jossain Arlandan lentoaseman syrjäpysäkillä syväjäässä kuoleman tilassa.  Viimein auto tuli ja saimme jopa istumapaikat. Nukuimme, kunnes yhtäkkiä akne1 sanoi: jään tässä moikka! En ehtinyt edes aukaista ripsivärimonsterisilmiäni ennen kuin hän katosi. Jäin itse nuokkumaan vielä pari pysäkkiä. Vihdoin ulos auringonnousuun. Metrolla Slusseniin. Bussilla Henkkaan. Lopulta ne kivat 200 porrasaskelmaa mäelle ja kotiin. Viimeksi talvella ollut niin jäässä. Nukkumaan pääsi joskus klo. 05 jälkeen. Ah. Kotimatka CHECK.

Siinä se oli. En ole koskaan ollut mikään tiivistämisen mestari. Siksi tämäkin postaus on varsin pitkä. Pääpointti oli joka tapauksessa se, että päivä ja ilta olivat kummallisia ja toimintamme jokseenkin päätöntä. Oli kyllä sikamirjan hauskaa! Uppsala veti nyt pisteet kotiin! Jes!

Valborg CHECK.

// akne2

ps. Jostakin saattaa tuntua, että promoamme alkoholismia näillä kertomuksillamme. Se saattaa olla totta. Tai sitten ei. On sitä muutakin.
nm. promotyttö

fiikkausmesta

tuo kello osoittautui noidutuksi



dyykkaushuudeil



Provosoituneen valitusvirsi

Niinno ei me luuserit sitten mitään postauksia saatu aikaiseksi. Liikaa vaivaa, teknologiaa ja muuta sählinkiä se vaatisi. Minä aion nyt vaan tässä valitella lämpimikseni.

Ensinnäkin, mua ärsyttää blogit. Ne on väistämättä kaikki melko hanurista. Pahimpia on ehdottomasti mitkälie lifestyle-/tyyli(ttömyys)blogeiksi itseään kutsuvat urpolaiset. Jengi esittelee jotain vessojensa, anteeksi, kylpyhuoneidensa sisustusta ja ihania pikku yksityiskohtia, joilla saa kivaa piristystä kaakelien (vai onxe kaakeleiden?) keskelle. Hitto, siihen pönttöönhän paskotaan ja lavuaariin räitään. Joskus myös suihkuun kustaan. Näistä en tosin myönnä itse tekeväni yhtäkään, sillä olen prinsessa, eikä niillä oo aukkoja. Myös ainaiset söpöilykuvat macaron-leivoksista jossain tweeteissä Pariisin pittoreskikahviloissa tuntuu puulta. Pointti nyt kuitenkin on se, että lässyttävät aikuiset ihmiset kirjoittavat kasoittain tavaraa, jolla saataisiin lantalämmöllä sähköt..noh vaikka minne. Luen niitä silti, ihan vaan siksi, koska mulla ei ole telkkaria ja mokkulan kanssa nettitv on raivostuttavaa. Itsehän olen niin miss kovis, että tahtoisin nähdä internet-maailmassa pelkkiä roskia ja spurguja sekä kuunnella korvalappustereoista kirosanoja repeatilla.

Toiseksi, tyhmiä blogeja ovat myös ne blogit, joissa valitetaan muista blogeista. Esim. tämä hehhehee.

Kolmanneksi, no ööö ootteko olleet Tukholman tunnelbanassa? Jos joku koskaan väitttää, että suomalaisissa julkisissa kulkuneuvoissa on niin varovaista ja hiljaista, niin kyllä hurrien metromatka on ankeinta ikinä. Mikä siinä on, kun ei millään tiedä, minne katsoisi. Tekevät kaikkensa, ettei katse kohtaisi lähistöllä istuvia kanssamatkustajia. Tyyppien silmät pyörii ku Janne Porkalla Onnenpyörässä (oli muuten hienoa viihdettä se). Mutta nämä ovat vain niitä onnettomimpia tapauksia, sillä hurri ei ole hurri ilman iPhonea, mielummin sitä nelosta. Banaretkestä ei selkeästi myöskään ole selviytyminen ilman semmoista vempulaa. Kyl mä sanosi et näil kiropraktikoil täytys ol paljo hommii ku auttavat niska väärän kulkevi ruotsalaisi, joil nokat ki mobileis. Kerran metrossa istuskellessani samaan neljän paikkaan istui herra, joka oli vähintäänkin elämää kokenut. Outo, varmaan semikoditon, semispuge, semiaineissa. Hänellä oli Ikean kassissa joka sortin tilpehööriä, joita hän sitten alkoi siinä minulle esitellä. Sain nähdä sellaisia aarteita, kuin jokin Aladdinin muovinen taikalamppu, valokuvakehys ja useita piirrostauluja, tosi rumia. Tämä mies provosoitui jotenkin vastapäätä olevasta Andy Warholin näyttelyn mainoksesta ja alkoi yhtäkkiä jutustellen repiä sitä pois metron seinästä. Hän väänteli, käänteli ja lopulta sai kun saikin vaihdettua mainoksen keräämäänsä tauluun, jossa oli lehmä... Hän siis asetti taulun seinään, jotta matka sujuisi mukavammin, hän sanoi. En ymmärtänyt mutisevan miehen puheesta edes 20 prosenttia, mutta minusta hän oli hauska naureskellessaan ja heittäessään jotakin pilkkaavaa herjaa amerikkalaisista taiteilijoista (sen sentään ymmärsin). No, tästä ei muut metrolaiset pitäneet. Hemmetin kulissi-Keijot eivät katsoneet pahasti  suinkaan tätä ukkoa vaan MINUA, joka heidän ihmetyksekseen vieläkin suostuin istumaan, kuuntelemaan ja vieläpä huvittumaan friikkigubben vieressä. Matkani oli hauskin ja mielenkiintoisin koko vuonna, mutta vieläkin muistan mulkoilevat silmäparit. Turha meininki sanon vaan.

Neljänneksi, mitäs muuta? Kesätulevaisuuteni on vieläkin yhtä selkeä kuin akne1 jouluaattona. Katsellaan.

Viidenneksi, haluaisin jo kotiin. Sinne, missä ovat nämä hurjapäiset duudsonit eli tyä. Suomen kamaralle. Tai no, kai täällä ne oman maan paskat puolet jotenkin vain unohtuvat ja muistot romantisoituvat kertaa miljoona.

Kuudenneksi, arkeni on vihdoin muuttunut. Kiireiseksi. En usko sitä itsekään, en ennen kuin fysiikkani sen minulle kertoi. Se nimittäin otti petti jätti. Siinäpä vasta nimet kolmospojille. Olisitteko mieluiten Otti, Petti vai Jätti? Mä olisin ehdottomasti Otti...............................................


Ens kerralla jotain iloluontoisempaa. Lupaan!


t. Tabaluga-akne2 x 1 000 000 000 = pitsanaama

Päivitän

Tää blogi on iha kuollu, hei! Syynä ovat olleet ankarat opiskeluruljanssit, stressiintynyt, hoitamaton, ärtynyt akne (ihotauti, ei henkilö) sekä armottomat laittomat reivibailut kasiin asti aamulla ja niihin liittyvä megadarra.  Siispä päivitän tosiaan vain sen, että lähitulevaisuudessa tämä päivittyy lisää muutamilla aiheilla, kuten: luksuskotien esittelyt sekä postaus siitä, mitä ravintoaineita aknet tunkevat nassuunsa, toisin sanoen michelin-ukkojen gurmeekusinee aknejen tapaan.

Morjes!

Sincerely,
Akne2

Ps. Kuka palkkaisi ahkeran, työtä pelkäämättömän, valloittavan, tunnollisen ja fyysisesti fitin työmyyrä-aknen kesäksi leipiinsä?

Hemtjänstin pikkujoulu

 Tässä kuuluisa kaulakoru, jolla korvatulppaklöntit tongittiin akne1:n korvista juhlapyhänä.

 Uusia tovereita. Rento meisseli.

 This is where the magic happens. The great lähiö.

 Johnny and his lollipops.

 Bändin oikeinkirjoitus...

 Pikkujoulumusiikkia helvetistä.

Itsenäisyyspäivän juhladinner.


6.12.2010 KIITOS SUOMI!


Sincerely,

Akne2 Akne1

dyykkaussaalis

Arkihuolesi kaikki peitä

...no enpäs peitä vaan panen ne verkkoaalloille! Teidän iloksi.

Tässä maassa ihmisen kuuluu näyttää vain hyvät puolensa. Huolia ei ole, virheitä ei tehdä, meikit eivät leviä, arki luistaa, eikä kukaan haise pahalta. Miepä haisen höhhöhöö! Joten, koska en ole hurrilainen, voin kertoa arkipäiväni kulusta, vaikkei se olekaan glamoröössiä. Lukijatoiveitahan tässä vain täytellään. Olen siis oikea haltijakummi.

Noniin. Akne2:n tavallinen arkipäivä alkaa heräämisellä. Se tapahtuu n. klo.10-12 välillä. Mikäli Nokiani norsunkokoiset näköhäiriöistä kärsiville tarkoitetut kellonumerot näyttävät sitä kahtatoista, tiedän, että peli on jo menetetty. Mutta jos ei, niin ensin siinä makoilen järisyttävän huonossa ja huonolla maulla valitussa sängyssäni. Harkitsen nousemista. Nousen, avaan sälekaihtimet, käyn ehkä toassa. Juon ICA-appelsiinimehua, joka on parasta vaikka onkin halvinta ES:n jälkeen! Siinä on hedelmälihaakin. Avaan koneen, jota pidän mahani päällä niinkuin Homer pitää donitseja. Mamani vihaa toimintaani. Hän jaksaa joka ikisessä puhelussa kertoa, kuinka läppärini aiheuttaa varmasti geenimuutoksia elimistössäni aiheuttaen syöpää ja ties mitä se tekee sukuelimilleni! HUI. Olen luvannut ostaa Designtorgetista semmoisen dataustyynyn/-alustan. Se on tarkoitettu juurikin meille laiskoille, jotka ovat ottaneet turhan kirjaimellisesti synonyymin sylimikro. Tosin dyyris se on, kuten kaikki täällä.

Datailun tarkoitushan on tietenkin saada elämä järjestykseen. No, kuten ystäväni ovat haivainneet, elämäntyylini perustuu enemmänkin ajatukseen: ensin huvi, sitten työt, tai no ei sittenkään työt, koska niitä ei ole, tai niitä vältellään, äh tyhmää koko työnteko, huvi voittaa, huvihuvihuvi, elämä on yksi suuri huvikumpu ja niin edelleen. Siispä lueskelen idioottimaisia lässytysblogeja, facebookaan, katson nettitv:stä lannoitteeksi sopivia ohjelmia, tarkistan ajoittain, mitä Tuksulle kuuluu, ihan siis vaan ilmiönä kiinnostaa ja sellasta sitten niin. Kun huono omatunto alkaa olla tarpeeksi ärtynyt, alan tsekkailla avoimia työpaikkoja. Raha ei kai sittenkään kasva puussa. Tai sitten se puu kaadettiin, pantiin halki poikki pinoon ja vietiin lopulta fashionmagazinen kanteen kiiltäväksi paperiksi. Ellu, kerro sä tarkemmin, kun oot niitä metsänaisia? Kuitenkin, tämä toiminta saattaa jatkua pitkälle iltaan.

Onkohan tässä vaiheessa jo ilta? Minne se päivä oikein katosi? Enkö käynyt ulkona, koska oli luvattoman paska sää vai olenko lylleröitynyt jumiin lähiöön? Eikun kävinhän ulkona, nimittäin varaamassa pyykkivuoron. Matka sinne onkin pitkä, viereinen ovi. Saatoin jopa tervehtiä naapuria, hyvin todennäköisesti somalinaista, jolla on rasittuneet kasvot, tuhat kasaa pyykkiä, kaikki koneet varattuna sekä pari pientä lasta kärräämässä sitä tekstiiliä IKEA:n kärryillä ulos tuvasta. Tunnen itseni valkoiseksi, isopyllyiseksi laiskimukseksi, jolla on mutakakku odottamassa jääkaapissa. Valmiina ostettu tietenkin, Hemköpin mallistoa. Omnom. Akne1 saattaa soittaa minulle illalla. Hän kysyy, mitä olen tehnyt. Vastaan kierrellen, että lähetellyt sähköposteja ja etsinyt töitä. Vaihdamme kuulumisia hetken, hän kertoo työpäivästään. Saatan maanantain kunnniaksi jo miettiä, mitäs sitä tekis viikonloppuna. Mihin baariin ja näin. Perushommaa.

Dataus jatkuu, jatkuu, jatkuu. Okei, ihan oikeasti väsään muutaman työhakemuksen. Sen jälkeen koen ansainneeni pitkän facetushetken, jolloin pääasiasssa naureskelen hauskoille ja itkeskelen surkeille statuksille. En siis ole ammatiltani mikään statuskriitikko, mutta tiedätte varmaan ne "spinningin jälkeen oman kullin kainalossa, villasukat jalassa, fetasalaatti, leffa, irtokarkkeja, rauhallinen koti-ilta ja ihana vuosipäivä, k<3m 5v!" -kammotukset. Fy fan. Lisäksi haukun hurreja chattikeskusteluissa finskikavereille.  Noin kello kaksi viiva kolme laitan nukkumaan (niinku lappalaiset sanoo).

Eipä siinä  tapahtunna oikeen mittään. Unohdin mainita syömisen, jota myös teen, vaikkei uskoisi. Odottelen viikonloppua, jolloin yleensä on sentään sovittu jotakin ohjelmaa jonkun kanssa. Kaipa se arki on arkea, asui sitten missä tahansa. Huoletonta se ei ole, sillä takaraivossa jumputtaa löysäilystä huolimatta, tai sen takia, kaikenlaiset asiat koskien lähi- ja kaukotulevaisuutta. Failureolo on useastikin, mutta akneille ominaiseen tapaan  pystyn myöntämään sen. Turhaan ne hurrit kainostelevat. Niiden geelilettien, muotitakkien, kalapuikkoviiksien, iphonien ja feikkihymyjen takaa on löydyttävä jotakin aitoa ja ankeaa. Ja jos ei, niin sitten sanon adjöt eikä ollut kiva tavata.

En tällä meiningillä siis sovi lainkaan kuningaskunnan ihanneprofiiliin, mutta mitäpä tuosta. Jos asunnosta astuu tässä kylässä ulos, tarkoittaa se armotonta aukkoa lompakossa. Yo-liikunta on naurettavan kallista. Sen verran tämä terveyttä arvostava kansa on saanut minua manipuloitua, että tein ikioman bodypumpin yli vuoden liikuntatauon jälkeen. Kyllä, I spotified some workout music ja aloin heilua ja hyllyä. Käsipainoiksi taiteilin suuret vedellä täytetyt cokispullot. Hahha. Jaksoin 30 min. Se oli kyllä ihan hauskaa, ja nyt on joka kankku arkana. Ei siitä sen enempää kuitenkaan. Mutta niin, en silti halua valittaa rahanmenosta liikaa, sillä se ei kuulu tapoihini. Nyt joku näpsäkkä voisikin antaa listan asioista, joita voi tehdä ilmaiseksi.

Akne2 kiroilee paljon, tiedättehän. Heitän perkelettä, saatanaa ja vimputtia yhtenään, mutta Arki on kirosana, jota en voi sietää. Samalla tiedän, että sitä on vain siedettävä.  Se ei katsokaas katoa mihinkään, vaikka kuinka juoksisi karkuun. Äh olkoon, tällä mennään ja sillä siisti. Ei kai tässä kannata nyt murehtia ankeutta loputtomiin, uusia aikoja tulee vielä. Ehkä joskus jopa muutun ja alan pitää siitä sanasta. Mutta sitten kyllä saatte luvan sanoa minulle, kun statuksessani lukee se hypettetty "armybic + maitolasi + essee valmis 10 päivää ennen deadlinea = ansaittu ilta kultsin kanssa", että katos eukko peiliin. 

Mukavaa sunnuntaita (jeeeee ei oo vielä maanantai!)

Akne2

long time no ocean, ny liv är här

muutos Nalle Puhiksi on käynnissä, purkillinen hinajaa vedetty naamariin umm neljässä päivässä, on kyllä mennyt nopeamminkin yskä-aikoina. hunaja on hyvää ja terveellistä ja puhdistavaa. nyt purkki on tyhjä ja ostan huomenna uuden ja isomman (toiv löytyy kilon purnukka).oon  siirtymässä detox-maailmaan. dieetti alkakoon (taas), kahvi, alkoholi yms paha sivuutettakoon, vain syöpää ehkäisevää vihreää teetä eilisestä lähtien.se on rankkaa, joka päivä nääntymistä ja kiusausten porteilla heilumista huh mut ehkä sen arvoista. seuraavaks 14 pohjelihasliikettä ja 2x25 reittä molemmil jaloil. sit vähän riisii ja yks porkkana. selkäkrampilta terveisiä.

Klubbaa taikka kuole

Hej på er!
Eräs eksklusiivinen lukijamme toivoi klubipostauksia ja -vinkkejä, joten tässä tulee jälleen infoa ja varoitusta ratkiriemukkaalle risteilykansalle.

Perjantai-iltani alkoi erään vaihtariystävän erasmushelvetticampusdormitorisoluetkoilla. Oli mukavaa reissun jälkeen nähdä tovereita, osaa heistä viimeistä kertaa tosin byhy. Teemana oli P2-drinkit, muuta ei saanut juoda. Peetvåhon kuuluu Absolut Vanilla -vodkaa, jotain Sour Apple -likööriä sekä vanhaa kunnon Spriteä. Hyvältä maistuu, P2! (niinku se Popsi-mainos muistatteko?, Popsit on muute hyvii nakkei ja vaikka pienet nakit eivät ookaan yleensä toivomuslistalla niin Popsit kyllä kelpaa). Sanonko vielä kerran Popsi? Se rimmaa myös mopsin kanssa, Popsi. VAJAKKI. Nojoo mutta illan baarikohteena oli tällä kertaa Marie Laveau, joka sijaitsee Söderillä Mariatorgetin kulmilla. Tämä oli minulle ja muutamalle seuralaiselleni neitsytmatka kyseiseen luolaan. Kuppilaan olisi ollut ilmainen sisäänpääsy ennen kello 23:a mutta erkkikös sinne ehtisi tuohon aikaan ehei. Etkoilujen jälkeen otimme true-erasmus-bussin Lappiksesta metroasemalle. Täynnä olevassa kärryssä saimme jälleen kohdata ooo-o-o-o-oo-oo-jengin lisäksi puheliaan konservatiivihurrin, joka halusi kovaan ääneen arvuutella kotimaitamme. Ei mennyt oikein, hähä, tyhmyri ja oikee jerk muutenkin. Takki auki hän liukui asemalla kaidetta pitkin alas ja odotti alhaalla tyhmän näköisenä ja haukkui meitä muita hitaiksi. Mikä urpo. Metromatkasta ei muistikuvia.

Astelimme vihdoin Marien jonoon, joka ei onneksi ollut siihen aikaan (klo.24) pitkä. Tavalliset 100 kruunua sisään ja välkommen. Suuntasimme heti alakertaan, jossa ensimmäinen odööri oli ehdottomasti hiki, ilmatilana taas hapen puute. Ei se mitään, meininki oli muutoin jees. Viisuja soitti DJ Cristian Dinamarca, enkä muista paljoakaan, millaista musiikkia se oli. Kaipa jotain elektroa tms. Aloimme melkein heti tanssia, minä otin partneriksi kuitenkin ensin viinilasin, ettei tulisi tyhjä olo. Jihaa ilta jatkui, tanssi jatkui, kaikki jatkui. Puikkoihin astui jossain vaiheessa dj-muijat Rebecca & Fiona. He ovat suosittuja täällä päin, hyvännäköisiä ja pinkeitä, tosin myös ylihypetettyjä. Myönnän tässä vaiheessa silti, että toinen heistä, Fiona, on jossain määrin ulkoisesti idolini, tai no en tiiä, söpö nyt ainakin. Reivattiin niin maan perkeleesti soittivat he mitä tahansa. Oli cuumaa ja höyryä. Siinä tanssin lomassa nolasin itseni muutamankin kerran ystäväni fashion-opiskelijakaverin edessä huutamalla hänen korvaansa paskalla ruotsillani jotakin aivan maagisen typerää, en muista mitä, mutta typerää se oli, ou nou. Hän oli hyvin ystävällinen nainen silti ja hymyili hienosti värjätyillä huulillaan. Tseh, eräs super KTH(paikallinen TKK)-nörtti yritti mm. iskeä tätä tyttöä tulemalla puhumaan ensin minulle. Ihanaa olla esteratsastuksen se alin ylitettävä pölkky. Hän kysyi: keitä nämä sinun ystäväsi ovat? Taisin sanoa: ihmisiä. En ole nyt tästä ihan varma. Nörtti keräsi siinä rohkeutta ja aloitti jutustelun huulipunatytölle. Loser!

Edelleen pistimme jalalla koreasti, kunnes yhtäkkiä pieni hahmo yllätti minut takaa päin. Akne1 oli vihdoin ennättänyt paikalle! Hän oli aikaisemmin ollut toisaalla, erään kaakelieukon luona ja tuli nyt bailaamaan viimeiseksi tunniksi kanssamme. Heti alkuun hän tahtoi kertoa taas hieman matkastaan baariin. Kerrottakoon nyt, että siihen liittyi jälleen episodia jos toista, ja vinkkinä vain, että ensiteokseen baarissa akne1 meni vessaan heittämään alushousunsa roskiin. Hohohoho. Ei tainnut tytöllä tällä kertaa olla passissa enää sivuja jäljellä! Vaihtaritytöt lähtivät kotiin mutta aknet jäivät bailaamaan niinku kuuluuki. Menimme dj-kopin eteen, jotta voisin ihailla Fionan poikkista Carlia, joka on myös tiskijukka ja todella komea afropää.

Sitten oli pilkun aika. Puimme takit niskaan, mutta jo kymmenettä kertaa heräsi sisälläni asuva kleptomaanikko henkiin. Oli siis pakko pölliä penkillä oleva musta paksu tosikiva kaulaliina. Me vaihdellaan sen omistusvuoroja akne1:n kanssa, nyt on hänen vuoro. Mainiota, mutta toivottavasti sen originelli omistaja ei nyt hytise jossakin fritsut näkyvillä. Ilta oli minulla ollut ainakin hyvä, että menisin kyllä Marieen uudemman kerran tämän perusteella. Tosin olen kuullut myös kapakasta huonoakin. Se varmaan riippuu illasta ja paljon.

Ilta ei suinkaan loppunut vielä tähän. Menimme baarin eteen seisoskelemaan, sillä olimme uhonneet, että tänään muuten mennään jatkoille! Siinä oli paljon porukkaa ja yhtäkkiä joku backrage-jäbä tulikin sitten puhumaan ja ehdottelemaan efterfestejä. Emme olleet ihan vakuuttuneita näistä tyypeistä, mutta kohta huomasimmekin jo istuvamme eri takseissa matkalla jatkoille Gullmarsplanille. Okei, onneksi jengiä oli jonkun verran: oli kännistä leopardilegginssipyllymuijaa, oli erästä huliviliystäväämme muistuttavaa esiintyjäpoikaa, oli pipopäitä, oli nauravia tyttöjä, jotka eivät katsoneet akneihin päinkään, oli uffin laatikosta rumimman paidan valinnutta autistipoikaa, oli n'syncin taustatanssijahenkistä takajeejee-poikaa ja kaikenlaista. Ja kaikki olivat junioreja(vm.89)! Vanhoina mirjoina siellä sitten ilmasta bisseä siemailtiin. Juttukumppanipojat vaihtuivat aina välillä. Hirvein heistä kertoi muun muassa, kuinka Suomen presidentti "Tarrjja Hallonen" on ehkä maailman rumin nainen. Hän kysyi, miten meillä voi olla niin ruma presidentti. Suomen on siis oltava ihan paska paikka. Hänen mielestään ruotsalaiset ovat parhaimman näköstä sakkia. Itse hän ei ollut mikään Carl Philip mutta kännissä kyllä. Hän mm. sammui jossain vaiheessa sohvalle viereeni, ja kun joku hänen kavereistaan yritti herättää häntä, hän löi minua refleksinomaisesti naamaan, ja teki sen vielä uudestaan, silloin kyllä tahallaan. Sanoin englanniksi vattö fak aar juu duuing! Onneksi se sammui uudestaan. Mulkero. 

Koska aknet noudattavat kummallista ruokavaliota, emme olleet syöneet päivällä juuri mitään. Iski jossain vaiheessa aamuyötä hirveä nälkä. Sniikkasimme poikien keittiöön ja salaa voitelimme itsellemme rieskaa, tai no akne1 voiteli, minä pidin selustaa eli seisoin ovensuussa, jottei kukaan näkisi tekemisiämme. Yksi omistajista tuli kuitenkin paikalle ja akne1 piilotti paniikissa rieskamme ikkunalaudalle jonkun kasvin taakse. Hui, melkeen kärähdettiin. Noh, myöhemmin alkoi jengi lähteä jatkoilta, esimerkiksi kaikki tytöt olivat lähteneet. Mirjat jäi sinne yösijan toivossa. Ensin kuitenkin pienet jamit pipopään huoneessa, sillä hänellä oli n. neljä kitaraa ja yksi basso siellä. Upeeta, akne2 osaa nimittäin soittaa ne kaksi tahtia nothing else mattersia kitaralla. Okei yösija saatiin sen huoneen lattialta patjalta. Mirkut siinä vierekkäin, kun ei vastattu kutsuhuutoon pojan sänkyyn. Grungepaitapoika ja hän nukkuivat sitten keskenään lusikassa.

Aamulla aknet heräsivät ja miettivät siinä hetken, missäs sitä ollaan. Patjan vieressä oli suoraan peili, ihanaa. Akne1:n smoky eyet oli sitten vähän vielä lisää smoky eyet näin darra-aamuna. Huterin askelin aloimme tehdä lähtöä. Löysin laukkuni, takkini sekä YHDEN kpl kengistäni. Siis mitä helvettiä?! Missä se toinen pari oli!? Sykkeeni alkoi kiivastua, sillä en oikeasti löytänyt lempikenkääni mistään. Lattialla lojui ainoastaan jonkun eukon musta kiilakorkkari, sitäkin vain yksi kpl ja vieläpä samaa jalkaa, mitä omani tallella oleva. Olin varma, että yksi niistä saamarin gännitypyistä oli ottanut kenkäni. Se oli siis kadonnut. Vaihtoehtoni olivat seuraavat: kävellä yhdellä kengällä himaan TAI ottaa oma kenkä toiseen ja tämä vieras kiilakorko väärään jalkaan molemmat päkijät sojottaen samaan suuntaan TAI sitten ottaa sieltä jotkut randomit miesten kengät. Valitsin vaihtoehdon numero kolme. Hiffasin onneksi vähiten nolot (mutta silti helvetin nolot) mustat miesten kumisaappaat, joilla päätin lähteä matkaan. Kirjoitimme kuitenkin pojille kahvinsuodatinpussiin viestin siitä, kuinka haluaisin kenkäni takaisin, jätimme puhelinnumerot myös. Kerroimme, että otin vastineeksi kumpparit, jotka voin palauttaa, mikäli he soittavat. Ei ole puhelin pirissyt :( surku. Tämä on kosto tästä mirkkuilusta. Ei auttanut muu kuin lompsia niissä yli-isoissa bootseissa ja bilevetimissä syömään halpaa kebabbia Söderille. Sieltä jatkoimme keskustaan ostamaan minulle kenkiä. Hauska tunne sinänsä olla keskellä Tukholman keskustaa vilkkaimpana ostospäivänä muotipellejen seassa likaisena viinalta haisevana goretex-neitona, jolla oli kauhea morkkis. Viimein Nilsonilta löysin alelaarista kiilakorot, jotka vaihdoin heti jalkaan. Ne eivät silti ole omieni veroiset. Laahustimme kipein jaloin vielä kahville Kulturhusetiin. Haluan muistuttaa, että akne1:llä ei vieläkään ollut alushousuja jalassa, commando girl 24h.

Taas sai maksaa teoistaan. Saamarin Gullmarsplanin junnuporvarit, soittakaa ny!

Iltoja nyt kuitenkin kaikille. Oli erikiva loma. Nyt se on ohi 4real. Tusen tack.

mvh
Akne2

PS. Antakaa anteeksi kaikki tämän blogin kirjoitusvirheet, blame dyslexia!