Loveee vähän

Joo. Tämä päivä on ollut väsymyksen täyteinen, mutta silti jotain ihanaa tapahtui. Rakastuin. Tätä päivää on sinänsä odotettu sitten yläasteen break upin jälkeen, byhy. Kerrotaanpas.

Kaikesta inhimillisestä poiketen lähdin aamulla klo. 7.58 (!) bussilla kohti campusta luennolle, joka kuuluu sosiaalityön kurssiin Alcohol & Drugs <3. Kurssilla on joka tunnilla vaihtuva opettaja, joten koskaan ei tiedä, mitä odottaa. Noh, huuruisia verestäviä silmiäni vastassa luokassa olikin pitkä, charmikas, blondi, viiksekäs, pitkä, ruotsalainen, juuri oikean ikäinen, pitkä, ihana miesopettaja. Aah. Siinä vaiheessa harmitti, että olin juuri tänä päivänä valinnut olla käymättä suihkussa, pesemättä hiuksiani, pukenut ylleni raitapaidan, jota käytin 9-vuotiaana (merkki: DIPINTO - for FRESH appearance) (some shortcomings in the length of the sleeves). Ei siinä auttanu vikistä, vaan niin pienessä ryhmässä nautin pakollisista katsekontakteista tämän miehen kanssa. Tällaista ei yleensä tapahdu minulle, sillä olen jonkin sortin miesvihaaja. Akne1 on ehkä maneater, minä taas manhater. Hän silti jäi mieleeni ja säväytti. Pidin hänestä päästä varpaisiin. Hoikka hän oli, kivat kengät, rento olemus, kiva Adidaksen verkkatakki ja hemmetin leveät hienot hartiat.  Kaiken lisäksi hänen on pakko olla hyvä tyyppi, jos kerran tekee töitä spurgujen ja junkiesien kanssa. Pitäisikö hankkiutua rantojen naiseksi, jotta pääsisi taas puheille hänen kanssaan?

Nämä ihanat ajatukset lievitti myöhemmin toisen kurssin typerä paperi, joka piti viimeistellä klo. 16.00 mennessä. Lähetin sen sitten kl. 16.00. JES!

Hei sori akne1, tän ei pitäny olla mikään heppisblogi, uni sitä uni tätä -paskaa. Förlåt! Lupaan, että tää oli eka ja vika kerta.

Oispa jo viikonloppu,jotta voisi mennä pubiin, jossa voisi hankkiutua humalaan, jotta mulla olisi alkoholiongelma, jotta voisi mennä sossun luukulle, jotta tapaisi pitkän miehen. Tää ei ollu mikään paskajaakko! Joo. Morjens! Ens kerralla jotain Stokismaisempaa sekä dyykkausta hope so.

ugh

Akne2